perjantai 9. joulukuuta 2016

Sanomalehtiä 1881

Aamulehti kertoi viime viikolla täyttäneensä 135 vuotta. Lehden ensimmäinen numero ilmestyi 3.12.1881. Juhlapäivä vei minut Historialliseen sanomalehtikirjastoon katsomaan, minkälainen lehtimaailma oli tuolloin. Kun hakuun laittaa ilmestymisvuodeksi 1881, saa kaikkiaan 48 osumaa. Siis lehtiä, jotka ilmestyivät tuona vuonna. Suurin osa oli aloittanut jo aiemmin. Kahdeksan lehteä (Helsingin Wiikko-Sanomia, Kansan Ystävä, Mellersta Österbotten, Pellervo, Rauman Lehti, Vestra Nyland, Wasa Framåt ja Östra Nyland) aloitti samana vuonna kuin Aamulehti. 

Sitten otin tarkasteluun Tampereella tuohon aikaan ilmestyneet lehdet. Aamulehden lisäksi niitä löytyi kaksi, Koi ja Tampereen Sanomat. Jälkimmäinen oli monista aiemmista hauista tuttu, sen sijaan Koi oli ihan uusi tuttavuus. Tarkistin Wikipediasta mielikuvani, että Tampereen Sanomat edusti nuorsuomalaisten linjaa. Wikipedian mukaan lehden kirjoitus J. V. Snelmannin 75-vuotispäiville osallistuneen valtuuskunnan matkasta herätti närää ja johti Aamulehden perustamiseen. 

Ilmoitus Aamulehden viimeisellä sivulla 3.12.1881. Lähde: Historiallinen sanomalehtikirjasto

Koi-lehti ilmestyi vain muutaman vuoden ajan. Nimen perusteella olisin kuvitellut sen pikemminkin aikakausilehdeksi, mutta näin ei asia ollut. Sanomalehti edusti fennomaanien käsityksiä. Ensimmäisessä numerossa kerrottiinkin lehden olevan harras suomalaisuuden puolustaja. Voimavarat riittivät kerran viikossa ilmestyneeseen lehteen. Pikainen silmäily lehden muutamaan numeroon ei tuonut esiin mitään muista lehdistä kovin poikkeavaa. Lehden viimeinen numero ilmestyi 13.5.1881. Lopettamisen syyksi siinä kerrottiin vähäinen tilaajamäärä ja päätoimittajan sairaus.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Viljakkala ruotsalaislehdissä, osa 2


Viimeksi tein hakuja ruotsalaislehdistä hakusanalla Wiljakkala. Tällä kertaa vaihdoin alkukirjainta. Viljakkala-haku tuotti 16 osumaa. Niistä kolme pitää heti pudottaa pois, koska niissä keskitytään kanteleensoittaja Martti Viljakkalaan. Hänestä en ole koskaan kuullutkaan, ja muutenkin innostukseni kanteleeseen on olematon. Ruotsalaisten digitaalisessa lehtiarkistossa näyttää olevan lehtiä ihan nykypäivään saakka, tosin alle sata vuotta vanhoja ei pysty aukaisemaan. Usein jotain voi niihin liitetystä lyhyestä vinkkitekstistä päätellä, mutta ei aina. Tällä kertaa kolme osumaa jäi sellaisiksi, etten tiedä, mihin ne liittyivät. Muut jakautuivat seuraavasti:
  • Jo viime kerralla mainitsemastani torppari Takalasta kertoi yksi lehti viljakkalalaisena
  • Vuoden 1918 tapahtumat Viljakkalassa tai sen lähellä olivat esillä neljässä tapauksessa
  • 1944 kirjoitettiin Viljakkalan Haverin kultakaivoksesta ja 1987 sukeltamisesta suljetun kaivoksen alueella
  • 2014 oli tsunami tappanut Thaimaassa yhden Viljakkalassa syntyneen
  • 1885 oli Viljakkala saanut Pirkkalan, Messukylän, Hämeenkyrön, Ylöjärven, Teiskon, Kurun, Ikaalisten, Ruoveden, Lempäälän ja Vesilahden tavoin kauppias G.F. Ahlgrenin testamenttaaman 10 000 markan lahjoituksen. Tampereen kaupunki ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura olivat kumpikin saaneet samalta lahjoittajalta  120 000 mk. Jutusta ei oikein selviä, oliko perustettu säätiö, josta lahjoituksia tuli jatkossakin. Aihetta käsitteli kaksi lehteä. Joskus voisi selvittää, kuka tämä kauppias oli ja mikä yhteys hänellä oli mainittuihin kuntiin.




Tämä kuva olisi kuulunut jo edelliseen tekstiin, mutta tulin nyt vasta ajatelleeksi, että 1855 julkaistun jutun tekijänoikeudet tuskin ovat enää voimassa. Aftonbladet 9.10.1855.

Ainakaan tuossa viimeksi mainitussa ei mainittu mitään lähdettä. Uudemmissa sellainen lienee, mutta niitä taas ei pääse katsomaan. Voisi ajatella, että suomalaisia lehtiä käytettiin Ruotsissa lähteinä. Missä vaiheessa lienee perustettu ensimmäiset uutistoimistot? Entä TT?

tiistai 29. marraskuuta 2016

Viljakkala ruotsalaislehdissä

Sukututkijan loppuvuosi-blogista löysin aiemmin kadottamani linkin ruotsalaisten sanomalehtien digitaaliseen arkistoon. Kiitos Kaisa! Luulen, että käyttöliittymä on jotenkin muuttunut niistä ajoista, kun olen sitä käyttänyt. Varma en ole, voin muistaa väärinkin. Siispä kokeilemaan, tärppäisikö jonkun sukulaisen nimen kohdalla. Nämä länsisuomalaiseni vaihtavat nimeään asuinpaikan mukaan, joten kokeiltavaa riittää. Päätin aloittaa pitäjän ja kylän nimillä. Otetaan aluksi Viljakkala, jossa on asunut jonkinmoinen määrä sukua, jos ei koko elämäänsä, niin jossain vaiheessa kuitenkin.

Lähde: pixabay

Saadakseni vanhempia osumia mukaan kirjoitin nimen ensin muotoon Wiljakkala. Kyllä kai haussa jokerimerkkikin on olemassa (nimimerkillä älä koskaan lue ohjeita ensimmäiseksi), mutta päättelin sellaisen kenties tuovan liikaa osumia. Wiljakkalasta niitä löytyi 11 seuraavasti:

  • 1886 kerrottiin kahdessa lehdessä, miten susi pelasti torppari Takalan avannosta
  • 1880 ilmoitettiin kuudessa lehdessä huutokaupoista koskien maatiloja, metsiä sekä niiden hakkuuoikeuksia, kolme näistä oli Viljakkalassa
  • 1872 suunniteltiin rautatietä Tampereelta Ouluun mm. Viljakkalan kautta
  • 1918 tapahtumiin liittynyttä juttua Viljakkalasta ei voinut avata
Entä jos kirjoitusasun muuttaa muotoon Wiljackala? Ei osumia. Hm, kirjoitettiinko nimi aina todella kahdella k-kirjaimella? Ainakin Historiallisessa sanomalehtiarkistossa ceellinenkin muoto tunnetaan.

lauantai 26. marraskuuta 2016

Nuorena naimisiin

Tässä jutussa käytän vain päähenkilöiden etunimiä. En myöskään mainitse paikkakuntaa. Käsittelemieni henkilöiden lastenlapsia on mahdollisesti vielä elossa. Wendla syntyi kesällä 1874. Hänen äitinsä kuoli, kun hän oli 12-vuotias. Isä eli kolme vuotta pitempään. Tyttö oli sisarussarjan vanhin. Yhtään poikaa ei talossa ollut, Wendlan ainut veli oli kuollut pienenä. Kun rippikirjoja seurasin, ajattelin, että nyt talo varmaankin päätyisi vieraalle ja tytöille tulisi lähtö sukulaisten hoiviin. Niin ei kuitenkaan käynyt.

Huhtikuussa 1890 Wendla avioitui Fransin kanssa. Tämä oli syntynyt 1857 ja siis reippaasti vaimoaan vanhempi. Wendla kun oli liittoa solmittaessa vielä 15-vuotias, vaikka täyttikin pian 16 vuotta. Avioliiton solmimisen alaikäraja taisi naisilla edelleen olla 15 vuotta. Mitään tietoja poikkeusluvasta ei näy sen paremmin vihittyjen luettelossa, kuulutettujen luettelossa kuin rippikirjassakaan. Ensimmäinen lapsi syntyi  helmikuussa 1891. Wendla ei siis ollut raskaana vihille mennessän. Fransista ja Wendlasta tuli taloon isäntä ja emäntä.

Lähde: pixabay

Vanhoja tapahtumia ei pitäisi arvioida nykypäivän käsityksistä lähtien. Toisaalta ihmiset eivät niin hirveästi muutu vuosisadassa. Lapsuus kai kuitenkin on selvästi pidentynyt. Aiemmin monet olivat palveluksessa jo rippikouluiässä, ja muutkin tekivät töitä kotonaan. Mutta millaista oli olla maatalon emäntä 16-vuotiaana? Talossa oli piikoja, jotka varmaan tekivät raskaimmat työt. Silti vastuun olisi luullut painavan nuoria hartioita. Ketään vanhempaa sukulaisnaista ei Wendlan apuna näyttänyt olleen.  Ehkä Wendla oli tottunut emännän toimiin jo äitinsä kuoleman jälkeen. Millainen oli avioliitto 16-vuotiaan vaimon ja 33-vuotiaan aviomiehen välillä? Monia vastausta vaille jääviä kysymyksiä.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Nikkilästä Nikkilään

Vuoden 1732 aikoihin Matti Yrjönpoika Nikkilä Karkun (Suoniemen) Sarkolasta näyttää siirtyvän Karkun Väkisten (Jassalan) Knuutille (Knuutilaan), jota myöhemmin kutsutaan myös Nikkiläksi. Ensimmäiseksi tuli mieleen, että kyläjako on tuossa jotenkin muuttunut, mutta niin ei taida olla. Kansalaisen karttapaikka näyttää, että Väkinen ja Sarkola ovat melkein 15 kilometrin etäisyydellä toisistaan ja sekä Nikkilä että Knuutila löytyvät kartalta edelleen. Ihan oikea muutto oli siis kysymyksessä.

Nämähän ovat hiukan hankalia tutkia, koska Karkusta ei ole tuolta ajalta rippikirjoja eikä Sarkolan Nikkilää näy Suoniemenkään ensimmäisessä kirjassa. Mielestäni kuitenkin Matin isän Yrjö Juhonpojan sekä äidin Agneta Martintyttären kuolemat Väkisissä todistavat, että kyseesä on sama perhe, johon Sarkolassa syntyi 1705 Matti-niminen poika. Hänen 1721 syntynyt veljensä Yrjö on sitten saanut syntymäajan rippikirjoihinkin. Yrjöjä ja Matteja on riittänyt moniin taloihin, mutta Agneta Martintytärtä heidän äidikseen ei sentään Karkussakaan useampaan.

Karkun henkikirjaa 1733. Lähde: Digitaaliarkisto
 
Taloista tiedän valitettavan vähän. Sarkolan Nikkilä oli lipunkantajan virkatalo eli puustelli. Lipunkantaja näyttää sinne ilmestyneenkin vuoden 1733 henkikirjaan. Lipunkantaja Tammelinin vaimo Lifman. Jotta asia saataisiin vielä sekavammaksi, mainitsee seuraava henkikirja Nikkilässä furiiri Tujulinin vaimon Lifmanin. Ottiko virkatalon haltija tilan tuolloin käyttöönsä? Siksikö Matin lähti pois? Ilmeisesti Matti vei kotitilansa nimen mukanaan, mikä oli läntisessä Suomessa aika harvinaista.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Asiaa arkistoon

Arkistolaitoksen etusivulta huomasin (ja taisi asiasta olla jossain Facebook-ryhmässäkin), että nyt ollaan digitoimassa henkikirjoja vuosilta 1960, 1965, 1970 ja 1975. Tänä vuonna kai lähinnä aakkosellisia  hakemistoja, ensi vuonna muutakin. Vaativat tietysti käyttöluvan ja ovat luettavissa arkistolaitoksen toimipisteissä sisäisessä verkossa. Mielenkiintoista muuten, että vuoden 1961 henkikirjoihin voin anoa käyttöluvan Astian kautta, mutta vuoden 1960 henkikirjaa varten se on tehtävä arkistossa. No, tietysti postia varmaankin voisi käyttää.

Noin tuoreita henkikirjoja en ole tainnut koskaan tutkiakaan. Tähän mennessä olen pysähtynyt 40-luvulle tai viimeistään 50-luvun alkuun, paperiversioihin. Tuoreus voi olla hyväkin asia, mutta toisaalta tässä tullaan aikaan, jonka itse muistan. Ehkä olisin sukututkijana toivonut digitoinnin jatkuvan aiemmista vuoden 1920 henkikirjoista. No, menettelylle on varmaan jokin järkevä syy.

Aukeama Tampereen henkikirjasta 1915. Lähde: Digitaaliarkisto


Miksi pitäisi tutkia 1900-luvun henkikirjoja? No kun niistä saa pitkälle samoja tietoja kuin kirkonkirjoista, joista niitä taas ei saa muuten kuin maksua vastaan. Eikä sitä nyt jokaisen sukulaisen tiedoista halua ruveta maksamaan. Tietysti monille arkistokäyntikin maksaa. 1900-luvun alkupuolen henkikirjoissa on henkirahaa maksaneista syntymävuosi ja lapset näkyvät vain lukuina. 40-luvulta lähtien niissä on kuitenkin tarkka syntymäaika ja syntymäpaikka, myös kaikkien lasten osalta. Tai siis niissä, joita itse olen tutkinut, mutta olettaisin ohjeiden olleen samanlaisia koko maassa. Kuolinaika on joskus tarkasti, joskus sen pystyy päättelemään vain vuoden tarkkuudella. Arkistoon tuli siis asiaa, ensin käyttöluvat ja sitten Helsingin, Tampereen ja Nokian vuoden 1960 henkikirjoja tutkimaan.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Paljon tehtävää


Loppuvuoden aikana pitäisi ehtiä monenlaista:


  • Siirtää vanhalta koneelta säilytettävät tiedostot pilvitallennukseen ja/tai ulkoiselle kiintolevylle. Jälkimmäinen kyllä on myös niin iällä, että muistitikun ostaminen tätä tarkoitusta varten ei ehkä olisi ihan huono idea. Sukututkimusohjelmasta on  otettava gedcom-tiedosto ja ajettava se toisen tietokoneen ohjelmaan, jotta ohjelma päivittyy ajan tasalle. Myös Geneanetin tiedot pitää päivittää. Lopuksi tulee muistaa ylikirjoittaa vanhan koneen kiintolevy ja viedä kone elektroniikkaromun vastaanottoon.
  • Sukututkimussivuni ovat uinuneet muutaman kuukauden suloista ruususen unta. Ehkä nyt olisi aika katsoa, onko niille lisättävää tai korjattavaa. Ainakin Kelan hakemistokorteilta ja henkikirjoista on löytynyt uutta tietoa sitten viimeisten päivitysten.
  • Karkun Krapin ja siihen liittyvien sukujen tutkiminen on edelleen pahasti kesken, kuten näitä tekstejä lukeneet ehkä ovat havainneet. Pikku hiljaa... Mielelläni tekisin sukututkimusta myös toimeksiannosta jollekin toiselle. Pyynnöt ovat kuitenkin vähentyneet viime vuosina. Digitaalisessa muodossa oleva kirkonarkistojen materiaali on tehnyt mahdolliseksi tutkia itse ja Facebook- ym. ryhmät tarjoavat paikan pyytää apua, kun omat taidot eivät riitä. Hyvä kai niin.
  • Sitten pitää vielä miettiä, jatkaako tämän blogin kirjoittamista vai suuntautuako johonkin muuhun. Olen tainnut aiemminkin mainita vaihtoehtona blogin avaamisen sukututkimussivujen yhteyteen ihan oikean nimen kanssa. Juttuja omasta suvusta, ehkä selvästi tätä tahtia harvemmin. Asia on hautumassa.

 Lähde: pixabay
Nämä ovat tällaisia syysillan mietteitä, joita varmaan osittain pyörittelen vielä pitkään ennen kuin mitään valmista syntyy. Katsotaan.