tiistai 8. marraskuuta 2011

Runtuviikko

Jos nyt oikein muistan, niin pyhäinpäivästä alkoi runtuviikko, palvelusväen vapaaviikko. Tuolla viikolla vaihdettiin talosta toiseen, mikäli ei haluttu jatkaa entisessä työpaikassa. Sukuloimassakin käytiin, oli myös aikaa käydä ostamassa kihlat kaupungissa, ottaa kuulutukset tai peräti avioitua. 

Tämä on tarina Loviisasta. Tarina voisi myös olla tosi.

Loviisa syntyi 1850 torpparin tyttärenä. Perheessä oli seitsemän lasta, heistä Loviisa oli toiseksi vanhin. Aikuiseksi eli neljä tytärtä ja yksi poika. Kotitorppa oli alun alkaen ollut kohtalaisen hyvin toimeentuleva. Loviisakin sai asua kotona, kunnes oli käynyt rippikoulun. Palvelukseen naapurikylän taloihin hän lähti 16-vuotiaana. Ehkä oli hyvä olla nälkävuosien aikaan palveluksessa vauraissa taloissa, ruokaa niissä sentään riitti. Kotitorppa köyhtyi katovuosina pahasti. Vuonna 1871 hän oli piikana paikallisessa kartanossa.

Lopulta Loviisa sai tarpeekseen piikana olemisesta. Työtä riitti aamusta iltaan. Odotettavissa oli samaa raatamista torpparin tai muonarengin vaimona. Ja lapsentekoa. Loviisa päätti lähteä Tampereelle. Jospa kaupunki tarjoaisi enemmän mahdollisuuksia ja helpomman elämän.

Marraskuussa 1871 runtuviikolla Loviisa matkusti kaupunkiin etsimään työpaikkaa. Ehkä hän sentään oli jonkun tuttavan kautta sopinut paikasta jo aiemmin. Hän pakkasi vähät vaatteensa ja muun henkilökohtaisen omaisuutensa pieneen arkkuun.Vanhemmat eivät kaupunkiin muutosta pitäneet, mutta antoivat kuitenkin 16-vuotiaan velipojan Taavetin lähteä kyytimieheksi. Näin ei Loviisan tarvinnut tarpoa rapaista tietä myöten 40 kilometriä. Hän sai myös tavaransa kulkemaan samalla kertaa. Leipää ja piimää saatiin evääksi. 

Niin matkasivat Loviisa ja Taavetti Tampereelle marraskuisessa tihkusateessa. Kovapyöräisillä kärryillä matka kesti pitkään. Liikennettä oli paljon, kapealla tiellä sai väistellä jalkamiehiä ja vastaan tulevia hevospelejä. Loviisa tunsi tien kaupunkiin. Lopulta päästiin perille.

Työpaikka oli löytynyt kaupunginpuutarhalta. Asuntokin järjestyi sitä kautta. Loviisa sai sukunimen, hänestä tuli Törnroos. Hänen vaiheistaan Tampereella kerron toisen kerran. Nyt on aika päästää Taavetti hevosineen kotimatkalle.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti