torstai 18. lokakuuta 2012

Mikä tekee lapsista levottomia?

Aihe on hankala, koska keskittymiskyvyttömyys voi olla oire kovin monesta asiasta: Varsinaisten psyykkisten sairauksien lisäksi sitä voivat tuottaa oppimisen häiriöt (luen tässä niihin myös ADHD:n ja erilaiset autismin muodot, koska ne ymmärtääkseni eivät ole sairauksia), luonnehäiriöt ja asennoitumisongelmat. Usein keskittymisen puute näkyy jo päiväkodeissa. Ilmeisesti siellä osataan melko hyvin ennustaa koulussa eteen tulevat ongelmat. 

Psyykkisistä sairauksista ja niiden hoidosta en tiedä juuri mitään. Jäin tuon Hesarin jutun (ks. edellinen teksti) luettuani miettimään, onko kiireisessä ajassamme jotain sellaista, joka saa taudin puhkeamaan aikaisemmin. Luuulisi nimittäin, että sairastuneita olisi suunnilleen sama osuus väestöstä aikakaudesta riippumatta. Jos näin ei ole, on muutosta ja sen syitä varmaan joku selvittänyt. Vaikka kuinka yritän miettiä omilta kouluajoiltani tai varhaisilta opettajavuosiltani, ei mielenterveysongelmaisia oppilaita kovin monta tule mieleen. Häirikkö heistä tuskin oli kukaan, pikemminkin he olivat arkoja ja syrjäänvetäytyviä koulussa. Koulu ei kuitenkaan ole hoitopaikka. Jos siitä sellainen halutaan, pitää sinne saada hoitohenkilökuntaa. Mistä rahat? Olisiko mielekkäämpää laajentaa jo olemassaolevia sairaalakouluja ja siirtää heikoimmassa kunnossa olevat niihin?

Oppimishäiriöt varmasti tuottavat häiriökäyttäytymistä. Jos ei ymmärrä, on vaikea tunnista toiseen pysyä rauhallisena. Olisikin tärkeätä, että erilaiset oppimisen ongelmat tunnistettaisiin mahdollisimman varhain. Se antaa mahdollisuuden oikeanlaiseen tukeen ja oppimisjärjestelyihin, joissakin tapauksissa (esim. ADHD) myös lääkitykseen. Tästä ryhmästä löytyvät myös ne, jotka ovat aiemmin kärsineet häirkön tai tyhmän leimasta voimatta asialle itse mitään. 

Luonnehäiriöisiäkin (narsistit, psykopaatit ym) olettaisi olevan suunnilleen sama osuus koululaisista eri vuosikymmeninä. Missä normaaliuden rajat menevät, onkin sitten jo toinen kysymys. Tähän ryhmään kuuluvat pystyvät säätelemään pitkälle omaa käyttäytymistään. Kun kodit aiemmin yleensä komensivat lapsensa totttelemaan opettajaa, ei tämä ryhmä noussut tunnilla esille. Kiusaajia heissä on varmasti aina ollut. Nykyisin jotkut kodit kysyvät ensimmäiseksi, mitä opettaja teki väärin. Siinä on aika hyvä alusta luonnehäiriöisen toimia.

Asenneongelmaisilla tarkoitan niitä, joiden on eri syistä vaikea ottaa vastaan ohjeita, määräyksiä ja kieltoja. Sääntöjen mukaan toimiminen ei ole kivaa. Muista viis, mulle heti opettaja viereen selittämään. Miksi korjaisin pudottamani ruuan lattialta, sitä vartenhan on siivooja. Tämä on tylsää, tehdään jotain hauskaa. Jne, jne. Tämä ryhmä on kyllä kasvanut opettajavuosieni aikana. Syynä näen yleisen asenneilmaston muuttumisen. Monet aikuisista suhtautuvat ihan samalla tavalla. Lapset oppivat käyttäytymismallin hyvin sujuvasti. Lisäksi osassa perheitä lapset ovat kuninkaallisia, joiden toiveet pyörittävät koko porukan menoa. Kun koulu ei toimikaan samalla tavalla, tulee ongelmia. En tiedä, mitä tälle ryhmälle pitäisi tehdä. Osaan tepsii, kun heille riittävän monta kertaa selittää, että isossa ryhmässä pitää noudattaa yhteisiä sääntöjä. Kaikille viesti ei mene perille.

Koulukin on vain ihmisten tekemä, ei siis täydellinen. Parhaansa opettajat silti yrittävät. Jos yhden opettajan kanssa ei tule toimeen, ei tilanne vielä ole paha. Opettajia on ihan alaluokkia lukunnottamatta yleensä useampia. Jos kaikkien kanssa mättää, ongelma on oppilaalla, näin uskallan sanoa. Opetusmenetelmissä on varmasti monipuolistamisen varaa. Usein kysymys on rahasta, ei se opettajakaan jaksa joka tunnille viittä erilaista toimintamallia ja monistetta väsätä. Digitaaliset oppimateriaalit antaisivat mahdollisuuden eri oppimistyylien huomioon ottamiseen, mutta ne ovat kalliita tai sopivia ei ole. Toiminnallisuutta pitäisi saada lisää. Vanhanajan opettaja laittoi liikaa energiaa puhkuvan oppilaan kantamaan puita tai tekemään lumityöt. Tarpeellisia taitoja nekin. Monta asiaa voi nykyisinkin oppia itse tekemällä. Mutta jos luokassa on oppilas, jolle ei voi antaa edes saksia, mitä toimintaa siellä sitten voi turvallisesti harrastaa?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti