sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Lukijan kirjeistä keskusteluforumeille

Tätä aihetta olen käsitellyt aiemminkin, nimittäin kirjoitustaidon kehittymistä tavallisen kansan keskuudessa. Nyt aion keskittyä lehtikirjoitteluun ja nimenomaan yleisönosastokirjoitteluun. Tänään jostain syystä heräsin miettimään, milloin sanoma- ja paikallislehtiin tulivat yleisönosastot. Lehdistön historiasta on varmasti kirjoitettu sekä kirjoja että verkkoartikkeleita. Kirjastoon ei tänään päässyt eikä hakukone anna yleisönosasto-hauilla kärkeen mitään historiaan liittyvää. Pähkäillään siis omien muistikuvien pohjalta.

1900-luvun alussa julkaistuissa lehdissä en ole varsinaiseen yleisönosastoon törmännyt, tosin en ole tietenkään kaikkia lehtiä lukenut. Niissä on kyllä lukijain kirjeitä, mutta ne vaikuttavat pikemminkin avustajien kirjoittamilta. Joskus joku närkästynyt halusi oikaista lehden julkaisemia tietoja. Tuon ajan nuoret aikuiset osasivat kyllä kirjoittaa, sen sijaan heidän vanhempansa tyytyivät usein laittamaan puumerkkinsä nimikirjoituksen sijasta. Kiertokoulukin opetti siis kirjoittamaan, kansakouluja ei vielä 1800-luvun loppupuolella ollut kaikkien tavoitettavissa. Nuorisoseuraliike ja erilaiset aatteelliset yhdistykset rohkaisivat lahjakkaita nuoria jäseniään myös kirjoittamaan ja tuomaan aatetta esille. Lehdissä tämä kuitenkin näkyi lähinnä yksittäisinä kirjoituksina, ei yleisönosastona.

Kyse oli varmaan myös siitä, että sivumäärä haluttiin pitää pienenä. Paikallislehti mahtui hyvin neljälle sivulle vielä 60-luvulla. Enkä silloinkaan muista sieltä varsinaista yleisönosastoa. Sen sijaan Aamulehdessä sellainen todennäköisesti oli. Sitä en muista, voiko siellä kirjoittaa nimimerkillä. Nykyään yleisönosastolla voi olla käytössään koko sivu, joka sisältää niin pitemmät perustellut kirjoitukset tärkeistä aiheista kuin tekstiviesteinä tulleet lyhyet purskahdukset.

Ihan oma lukunsa on sitten verkko. Lähes jokaista lehtijuttua pystyy kommentoimaan lehden verkkosivuilla. Lisäksi monessa lehdessä on vielä erilliset keskusteluforumit. Mielipiteensä saa siis esille. Pakko on sanoa, ettei määrä korvaa laatua. Suurella osalla kommenteista lienee kirjoittajalle itselleen jonkilainen terapiamerkitys. Kyllä kommentti- ja keskustelusivujen kautta silti yritetään vaikuttaakin. Ainakin vaalien alla huomaa, että puolueiden asialla ollaan, joko niiden pyynnöstä tai vain ihan omasta halusta.

Hyviä yleisönosastokirjoituksia lukee mielellään. En tiedä, onko kukaan tutkinut niiden vaikuttavuutta. Verkon keskusteluforumit sisältävät niin paljon kaikenlaista, että tärkeät asiat tuntuvat hukkuvan kaikenlaisen sälän joukkoon. Ehkä hyvällä blogikirjoituksella voisi vaikuttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti