lauantai 3. elokuuta 2013

Kioskilla

Lapsuuden kesiä muistellessa tuli mieleen, kuinka joskus saatiin lantti kioskilla käyntiä varten. Kioskeja oli lähettyvilla parikin kappaletta. Toiselle oli matkaa kilometrin verran, toiselle hiukan enemmän. Muistatteko vielä noita maaseudun puisia kioskeja? Onkohan niitä missään säilynyt?

Ei ihan meidän kylän kioski, mutta samaa näköä. Lähde: wikimedia

Luulen, ettei meidän kylän kioskeissa ollut sähköä. Enkä muista, että niistä olisi saanut ostaa mitään kylmää. Auki ne olivat vain kesäisin. Limonadia me niistä useimmin ostimme. Sitruunasoodaa tai appelsiinijuomaa. Mikähän sen merkki mahtoi olla? Lämminkin hiilihapollinen juoma maistui hyvälle, kun sitä niin harvoin sai.  Kyllä kioskilla taisi olla pieni valikoima karamelliakin. Tikkareita ainakin ja ehkä nallekarkkeja.

Nallekarkkeja taitaa olla vieläkin. Kuvalähde: http://de.m.wikipedia.org/wiki/Datei:Gummy_bears.jpg

Keskiolut ei vielä meidän kioskiemmme aikaan ollut tullut kauppoihin. Jotain pilsneriä tai vaarinkaljaa kioskilla oli myynnissä ja ukkoja istuikin siellä toisinaan turisemassa keskenään. Kaljan alkoholipitoisuus oli varmaan olematon. Aikuisia taisi sen maku miellyttää enemmän kuin limonadin.

Kylän kioskit katosivat muistaakseni 60-luvun alkupuolella. Jonkin aikaa ne nököttivät suljettuina paikoillaan. Sitten kai tontinomistajat kyllästyivät niiden rapistuvaan olemukseen ja purkivat ne pois. Aika oli ajanut niiden ohitse. Pian alkoi tulla baareja, josta juotavansa sai kylmänä. Kukaan ei tainnut edes hoksata ottaa valokuvaa meidän kylän kioskeista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti