lauantai 8. maaliskuuta 2014

Ruttoon kuollut esi-isä?

Kun kirjoitn rakuuna Mikko Tisengrenistä muutama päivä sitten, jäi mielen perukoille jokin epäilys vaivaamaan. Regina Raskin eilinen teksti Suomen Sukututkimusseuran blogissa herätti kysymään: Ruttoon kuollut esi-isä 1774? Ei kai silloin ollut mitään ruttoepidemiaa Suomessa? No ei ollut, viimeinen oli 1710 -1711. Olisiko sitten yksittäistapauksia voinut olla vielä tuolloin? Ehkä, mutta todennäköisesti sellainen olisi johtaut muihinkin kuolemantapauksiin seudulla. Heinäkuussa 1774 Mouhijärvellä kuoli (Hiskin mukaan) neljä ihmistä, joiden kuolinsyy oli rutto (pest, pästen). Muualla nykyisellä Pirkanmaalla tilanne näyttää olleen samanlainen.

Ei tuosta oikein uskottavaa ruttoepidemiaa saa syntymään, vaikka tautia olisi tuohon mennessä jo opittu torjumaan paremmin. Mikonkin perhe selvisi hengissä. Ajatukseni, että hän olisi jossain muualla sairastunut, on myös mitä ilmeisimmin väärä. Ei ruttoon kuollutta olisi lähdetty kotiseurakuntaan kuljettelemaan. Kyllä hänet olisi kuopattu mahdollisimman nopeasti. Mikko kuitenkin haudattiin Mouhijärvelle.

Ruttotohtori Paul Furstin piirroksena vuodelta 1656. Lähde: wikimedia

Mikä Mikon sitten tappoi, jos se ei ollut rutto? Jokin tarttuva tauti varmaan, kun se on saanut aikalaiset tuollaisen kuolinsyyn ilmoittamaan. Olisiko liikkeellä ollut isorokkoa tai jotakin influenssaa? Pieni kuolleisuus ei oikein sovi niihinkään. Mikä muu voisi viitata mustaan surmaan? No, joka tapauksessa lienee luovuttava ruttoon kuolleesta esi-isästä. Harmi. Kun esivanhempani ovat muutenkin olleet tuiki tavallista väkeä, myös kuolinsyidensä osalta, olisi yksi ruttoon oikeasti kuollut ollut virkistävä (?!) poikkeus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti