Mieli muuttui

Olen ollut siinä käsityksessä, että eräs Kalle Mouhijärveltä muutti Amerikkaan 1903. Ainakin hän on tuon vuoden huhtikuussa hankkinut itselleen passin, joka tosin oli voimassa vain seuraavan vuoden loppuun. Mouhijärven uusimmat digitoidut rippikirjat paljastavat, että Kalle kyllä lähti pitäjästä, mutta ei Amerikkaan, vaan muun perheen mukana Orivedelle kesäkuussa samana vuonna. No, olihan sekin muutos. Perhe löytyy Oriveden rippikirjoista. Niiden mukaan Kalle avioitui Orivedellä ja rupesi talolliseksi. Oikeammin sanottuna viljelemään lohkotilaansa, joka varmaan jo seuraavassa rippikirjassa näkyy täysin itsenäistyneenä tilana. Kun perhekin alkoi kasvaa, jäivät matkahaaveet todennäköisesti. Tai kukapa tietää?

Kalle taitaa olla ensimmäinen vastaantullut, joka passin ottamisen jälkeen muutti suunnitelmiaan. Ymmärtääkseni passilla piti matkustaa 60 vuorokauden kuluessa sen hankkimisesta. Ihan turhanpantiksi ei sitä ei siis kannattanut ottaa, maksoikin varmasti jotakin. Useimmilla lähtijöillä kai oli joku tuttu, jonka luokse he menivät. Kirjeitä siis kulki ja laivaliputkin piti hankkia ennen matkustamista. Torppien pojilla ja tyttärillä ei ollut varaa ylimääräisiin yöpymisiin matkan varrella, joten reitti piti olla selvä. Useimmat kai hankkivat passin vasta, kun lähtöpäätös oli tehty.

Tämä Ellis Islandin rakennus avattiin 1900 ja se otti vastaan monta suomalaistakin siirtolaista. Lähde: wikimedia

Useammin toisiin ajatuksiin ovat tulleet henkilöt, jotka ovat hankkineet vasta esteettömyystodistuksen passia varten. Todistuksen hankkineista olen löytänyt luetteloita muutaman nimismiespiirin arkistosta. Heidän joukossaan on ollut joitakin, joita ei löydy passi- eikä matkustajaluetteloista, ei myöskään amerikkalaislähteistä. Todennäköisesti he ovat jääneet kotimaahan. Mitään erityistä syytä passin epäämiseen en ole heillä havainnut, mutta onhan sellainenkin mahdollista. Luultavasti mieli on vain muuttunut.