torstai 14. elokuuta 2014

Palvelukseen halutaan

Alla oleva pikkuilmoitus Aamulehdessä 1896 sai minut miettimään, miten työpaikkoja ja toisaalta työntekijöitä on aiemmin hankittu.

Aamulehti 20.5.1896

Olen lukenut pestuumarkkinoista, joilta palkollisia voitiin hankkia. Arvatenkin pienissä yhteisöissä myös sopivan tilaisuuden tullen kysyttiin paikkaa/palkollista. Näin etenkin, jos talo oli hyvässä maineessa tai joku tiedettiin kovaksi työntekijäksi. Vaihto tapahtui sitten marraskuussa, jos sopimukseen päästiin.

Kaupunkien osalta en menettelyä tunne. Niissäkin kuitenkin kirkonkirjoissa näkyy renkejä ja piikoja, joten oletettavasti  heitä koskivat samat palkollissäännöt. Kun teollistuminen alkoi, käytiin tehtaan portilla kyselemässä työtä. Myös joku aiemmin töihin päässyt saattoi puhua sukulaisensa tai tuttavansa puolesta. Kaupunkiseurakunnissakin on muuttaneiden luetteloissa yleensä selvä piikki marraskuussa, koska silloin maaseudulta tulleet rengit ja piiat olivat vapaita siirtymään uuteen työpaikkaan.

Tuossa yläpuolella olevassa ilmoituksessa oli merkittynä vain liikkeen nimi. Oli siis tarkoitus, että halukkaat 13 - 14-vuotiaat nuorukaiset menivät paikalle työtä kysymään. Samassa lehdessä oli kuitenkin myös ilmoituksia, joissa vastauksia pyydettiin lehden konttoriin. Erityisesti tätä menettelyä suosivat työpaikkaa etsivät. Oli siis jo tarpeeksi lehteä säännöllisesti seuraavia ja toisaalta kirjoitustaitoisia. Myös postinkulku piti olla riittävän nopeaa, jos työnhakijoita oli kauempaa. 

Ilmeisesti myös suuret rata-, metsä-, rakennus- ja linnoitustyömaat hankkivat työvoimaa samoilla tavoilla. Ainakin Riihimäen saha ja Jokelan saha hakivat noin 400 miestä halonhakkaajiksi  Aamulehdessä 25.2.1911. Kun tieto savotasta levisi, osasivat työn tarpeessa olevat tulla kysymään. Työttömät työnhakijat olivat ainakin periaatteessa uusi ilmiö, joka tuli esiin 1800-luvun loppuvuosina.  

Virkailmoituksiakin selasin. Niistä jonkun toisen kerran.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti