Päätöstaltioita ja väärä henkilöllisyys

Arkistolaitos on viime aikoina digitoinut korkeimman oikeuden päätöstaltioita. Luultavasti osa niistä on vasta tulossa, koska toistaiseksi välistä näyttää puuttuvan joitakin vuosia. Kiitettävästi sotaa edeltävän ajan taltioita pääsee vapaasti lukemaan verkossa, myöhemmät vaativat käyttöluvan. En oikein tiedä, mikä ero päätös- ja tuomiotaltioilla on. Muodoltaan ne ovat ihan samanlaisia. Päätöstaltiot näyttävät sisältävän varsinaisia rikosjuttuja, paloviina-asioista murhiin. Yllättäen myös maanjako-oikeuden päätöksistä tehtyjen valitusten ratkaisut sisältyvät niihin. Sukulaisia ja kylänmiehiä koskevia juttuja on löytynyt, ei tosin mitään kovin dramaattista.

Sisällysluettelosta huomasin erään jutun, jossa apulaisoikeuskansleri esitti tuomion kumoamista. Asia kiinnosti sen verran, että selasin jutun esiin. Ilmeni, että eräs henkilö oli rötöstellyt ja kiinni jäätyään ilmoittanut veljensä nimen. Kyse ei ollut mistään kovin vakavasta rikoksesta. Juttu oli edennyt käräjille ja tuomio oli tullut. Ilmeisesti tässä vaiheessa (asia ei oikein yksityiskohtaisesti käynyt ilmi päätöksestä) oli syytöntä veljestä haettu vankilaan ja juttu oli ruvennut selviämään. Tuomio oli kuitenkin jo annettu. Olisiko ollut niin, että apulaisoikeuskanslerin puuttuminen asiaan oli nopein tapa saada se kumotuksi? Korkein oikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion. Arvatenkin syyllistä odotti uusi oikeudenkäynti.

Kuva on USA:sta. Yhtä vakavina katsoivat kameraa suomalaiset lautamiehet. Lähde: wikimedia

Olen muistaakseni joskus aiemminkin pohtinut sitä, mitä mahdollisuuksia 1900-luvun alussa oli todeta jonkun henkilöllisyys. Millaisia henkilötodistuksia ihmisillä oli itsenäisyyden ajan ensimmäisillä vuosikymmenillä? Oliko niissä valokuvia? Otettiinko tuolloin ylipäätään passikuvia? Sinänsä kuvaaminen oli mahdollista ja muistaakseni esimerkiksi vangeista otettiin valokuvia. Mutta miten kuvan liittäminen henkilöllisyystodistukseen onnistui? Oliko tavallisilla ihmisillä tarvetta henkilöllisyystodistukselle? Piirit olivat tietenkin pienet ja kotipaikkakunnillaan ihmiset tunnettiin. Joku muualta tullut saattoi yrittää kepulikonsteja.