tiistai 29. marraskuuta 2016

Viljakkala ruotsalaislehdissä

Sukututkijan loppuvuosi-blogista löysin aiemmin kadottamani linkin ruotsalaisten sanomalehtien digitaaliseen arkistoon. Kiitos Kaisa! Luulen, että käyttöliittymä on jotenkin muuttunut niistä ajoista, kun olen sitä käyttänyt. Varma en ole, voin muistaa väärinkin. Siispä kokeilemaan, tärppäisikö jonkun sukulaisen nimen kohdalla. Nämä länsisuomalaiseni vaihtavat nimeään asuinpaikan mukaan, joten kokeiltavaa riittää. Päätin aloittaa pitäjän ja kylän nimillä. Otetaan aluksi Viljakkala, jossa on asunut jonkinmoinen määrä sukua, jos ei koko elämäänsä, niin jossain vaiheessa kuitenkin.

Lähde: pixabay

Saadakseni vanhempia osumia mukaan kirjoitin nimen ensin muotoon Wiljakkala. Kyllä kai haussa jokerimerkkikin on olemassa (nimimerkillä älä koskaan lue ohjeita ensimmäiseksi), mutta päättelin sellaisen kenties tuovan liikaa osumia. Wiljakkalasta niitä löytyi 11 seuraavasti:

  • 1886 kerrottiin kahdessa lehdessä, miten susi pelasti torppari Takalan avannosta
  • 1880 ilmoitettiin kuudessa lehdessä huutokaupoista koskien maatiloja, metsiä sekä niiden hakkuuoikeuksia, kolme näistä oli Viljakkalassa
  • 1872 suunniteltiin rautatietä Tampereelta Ouluun mm. Viljakkalan kautta
  • 1918 tapahtumiin liittynyttä juttua Viljakkalasta ei voinut avata
Entä jos kirjoitusasun muuttaa muotoon Wiljackala? Ei osumia. Hm, kirjoitettiinko nimi aina todella kahdella k-kirjaimella? Ainakin Historiallisessa sanomalehtiarkistossa ceellinenkin muoto tunnetaan.

lauantai 26. marraskuuta 2016

Nuorena naimisiin

Tässä jutussa käytän vain päähenkilöiden etunimiä. En myöskään mainitse paikkakuntaa. Käsittelemieni henkilöiden lastenlapsia on mahdollisesti vielä elossa. Wendla syntyi kesällä 1874. Hänen äitinsä kuoli, kun hän oli 12-vuotias. Isä eli kolme vuotta pitempään. Tyttö oli sisarussarjan vanhin. Yhtään poikaa ei talossa ollut, Wendlan ainut veli oli kuollut pienenä. Kun rippikirjoja seurasin, ajattelin, että nyt talo varmaankin päätyisi vieraalle ja tytöille tulisi lähtö sukulaisten hoiviin. Niin ei kuitenkaan käynyt.

Huhtikuussa 1890 Wendla avioitui Fransin kanssa. Tämä oli syntynyt 1857 ja siis reippaasti vaimoaan vanhempi. Wendla kun oli liittoa solmittaessa vielä 15-vuotias, vaikka täyttikin pian 16 vuotta. Avioliiton solmimisen alaikäraja taisi naisilla edelleen olla 15 vuotta. Mitään tietoja poikkeusluvasta ei näy sen paremmin vihittyjen luettelossa, kuulutettujen luettelossa kuin rippikirjassakaan. Ensimmäinen lapsi syntyi  helmikuussa 1891. Wendla ei siis ollut raskaana vihille mennessän. Fransista ja Wendlasta tuli taloon isäntä ja emäntä.

Lähde: pixabay

Vanhoja tapahtumia ei pitäisi arvioida nykypäivän käsityksistä lähtien. Toisaalta ihmiset eivät niin hirveästi muutu vuosisadassa. Lapsuus kai kuitenkin on selvästi pidentynyt. Aiemmin monet olivat palveluksessa jo rippikouluiässä, ja muutkin tekivät töitä kotonaan. Mutta millaista oli olla maatalon emäntä 16-vuotiaana? Talossa oli piikoja, jotka varmaan tekivät raskaimmat työt. Silti vastuun olisi luullut painavan nuoria hartioita. Ketään vanhempaa sukulaisnaista ei Wendlan apuna näyttänyt olleen.  Ehkä Wendla oli tottunut emännän toimiin jo äitinsä kuoleman jälkeen. Millainen oli avioliitto 16-vuotiaan vaimon ja 33-vuotiaan aviomiehen välillä? Monia vastausta vaille jääviä kysymyksiä.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Nikkilästä Nikkilään

Vuoden 1732 aikoihin Matti Yrjönpoika Nikkilä Karkun (Suoniemen) Sarkolasta näyttää siirtyvän Karkun Väkisten (Jassalan) Knuutille (Knuutilaan), jota myöhemmin kutsutaan myös Nikkiläksi. Ensimmäiseksi tuli mieleen, että kyläjako on tuossa jotenkin muuttunut, mutta niin ei taida olla. Kansalaisen karttapaikka näyttää, että Väkinen ja Sarkola ovat melkein 15 kilometrin etäisyydellä toisistaan ja sekä Nikkilä että Knuutila löytyvät kartalta edelleen. Ihan oikea muutto oli siis kysymyksessä.

Nämähän ovat hiukan hankalia tutkia, koska Karkusta ei ole tuolta ajalta rippikirjoja eikä Sarkolan Nikkilää näy Suoniemenkään ensimmäisessä kirjassa. Mielestäni kuitenkin Matin isän Yrjö Juhonpojan sekä äidin Agneta Martintyttären kuolemat Väkisissä todistavat, että kyseesä on sama perhe, johon Sarkolassa syntyi 1705 Matti-niminen poika. Hänen 1721 syntynyt veljensä Yrjö on sitten saanut syntymäajan rippikirjoihinkin. Yrjöjä ja Matteja on riittänyt moniin taloihin, mutta Agneta Martintytärtä heidän äidikseen ei sentään Karkussakaan useampaan.

Karkun henkikirjaa 1733. Lähde: Digitaaliarkisto
 
Taloista tiedän valitettavan vähän. Sarkolan Nikkilä oli lipunkantajan virkatalo eli puustelli. Lipunkantaja näyttää sinne ilmestyneenkin vuoden 1733 henkikirjaan. Lipunkantaja Tammelinin vaimo Lifman. Jotta asia saataisiin vielä sekavammaksi, mainitsee seuraava henkikirja Nikkilässä furiiri Tujulinin vaimon Lifmanin. Ottiko virkatalon haltija tilan tuolloin käyttöönsä? Siksikö Matin lähti pois? Ilmeisesti Matti vei kotitilansa nimen mukanaan, mikä oli läntisessä Suomessa aika harvinaista.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Asiaa arkistoon

Arkistolaitoksen etusivulta huomasin (ja taisi asiasta olla jossain Facebook-ryhmässäkin), että nyt ollaan digitoimassa henkikirjoja vuosilta 1960, 1965, 1970 ja 1975. Tänä vuonna kai lähinnä aakkosellisia  hakemistoja, ensi vuonna muutakin. Vaativat tietysti käyttöluvan ja ovat luettavissa arkistolaitoksen toimipisteissä sisäisessä verkossa. Mielenkiintoista muuten, että vuoden 1961 henkikirjoihin voin anoa käyttöluvan Astian kautta, mutta vuoden 1960 henkikirjaa varten se on tehtävä arkistossa. No, tietysti postia varmaankin voisi käyttää.

Noin tuoreita henkikirjoja en ole tainnut koskaan tutkiakaan. Tähän mennessä olen pysähtynyt 40-luvulle tai viimeistään 50-luvun alkuun, paperiversioihin. Tuoreus voi olla hyväkin asia, mutta toisaalta tässä tullaan aikaan, jonka itse muistan. Ehkä olisin sukututkijana toivonut digitoinnin jatkuvan aiemmista vuoden 1920 henkikirjoista. No, menettelylle on varmaan jokin järkevä syy.

Aukeama Tampereen henkikirjasta 1915. Lähde: Digitaaliarkisto


Miksi pitäisi tutkia 1900-luvun henkikirjoja? No kun niistä saa pitkälle samoja tietoja kuin kirkonkirjoista, joista niitä taas ei saa muuten kuin maksua vastaan. Eikä sitä nyt jokaisen sukulaisen tiedoista halua ruveta maksamaan. Tietysti monille arkistokäyntikin maksaa. 1900-luvun alkupuolen henkikirjoissa on henkirahaa maksaneista syntymävuosi ja lapset näkyvät vain lukuina. 40-luvulta lähtien niissä on kuitenkin tarkka syntymäaika ja syntymäpaikka, myös kaikkien lasten osalta. Tai siis niissä, joita itse olen tutkinut, mutta olettaisin ohjeiden olleen samanlaisia koko maassa. Kuolinaika on joskus tarkasti, joskus sen pystyy päättelemään vain vuoden tarkkuudella. Arkistoon tuli siis asiaa, ensin käyttöluvat ja sitten Helsingin, Tampereen ja Nokian vuoden 1960 henkikirjoja tutkimaan.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Paljon tehtävää


Loppuvuoden aikana pitäisi ehtiä monenlaista:


  • Siirtää vanhalta koneelta säilytettävät tiedostot pilvitallennukseen ja/tai ulkoiselle kiintolevylle. Jälkimmäinen kyllä on myös niin iällä, että muistitikun ostaminen tätä tarkoitusta varten ei ehkä olisi ihan huono idea. Sukututkimusohjelmasta on  otettava gedcom-tiedosto ja ajettava se toisen tietokoneen ohjelmaan, jotta ohjelma päivittyy ajan tasalle. Myös Geneanetin tiedot pitää päivittää. Lopuksi tulee muistaa ylikirjoittaa vanhan koneen kiintolevy ja viedä kone elektroniikkaromun vastaanottoon.
  • Sukututkimussivuni ovat uinuneet muutaman kuukauden suloista ruususen unta. Ehkä nyt olisi aika katsoa, onko niille lisättävää tai korjattavaa. Ainakin Kelan hakemistokorteilta ja henkikirjoista on löytynyt uutta tietoa sitten viimeisten päivitysten.
  • Karkun Krapin ja siihen liittyvien sukujen tutkiminen on edelleen pahasti kesken, kuten näitä tekstejä lukeneet ehkä ovat havainneet. Pikku hiljaa... Mielelläni tekisin sukututkimusta myös toimeksiannosta jollekin toiselle. Pyynnöt ovat kuitenkin vähentyneet viime vuosina. Digitaalisessa muodossa oleva kirkonarkistojen materiaali on tehnyt mahdolliseksi tutkia itse ja Facebook- ym. ryhmät tarjoavat paikan pyytää apua, kun omat taidot eivät riitä. Hyvä kai niin.
  • Sitten pitää vielä miettiä, jatkaako tämän blogin kirjoittamista vai suuntautuako johonkin muuhun. Olen tainnut aiemminkin mainita vaihtoehtona blogin avaamisen sukututkimussivujen yhteyteen ihan oikean nimen kanssa. Juttuja omasta suvusta, ehkä selvästi tätä tahtia harvemmin. Asia on hautumassa.

 Lähde: pixabay
Nämä ovat tällaisia syysillan mietteitä, joita varmaan osittain pyörittelen vielä pitkään ennen kuin mitään valmista syntyy. Katsotaan.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Kalle Nikkilästä Kollaseen?

Näin olen päätellyt: Kalle Matinpoika Nikkilä Väkisestä on yliviivattu vuosien 1752 - 1758 rippikirjasta kotoaan. Kannattaa jo tässä kiinnittää hänelle merkittyyn syntymäaikaan huomiota. Todellisuudessa hän oli syntynyt 28.1.1734 Karkussa. Samoihin aikoihin Karkun Kollaseen ilmestyi Kalle. Kollasen merkinnät ovat kyllä epäselvät, mutta kirkon tilikirja auttaa kertomalla, että Knut Tuomaanpoika Kollanen kuoli 1757, samana vuonna kuin hänen nuorin lapsensa syntyi

32.1. vai jotain muuta? Lähde: Digitaaliarkisto

Knutin leski Maria Matintytär lienee avioitunut Kalle Matinpojan kanssa vuonna 1758. Ilmeisesti Karkusta ei ole säilynyt 1750-luvun lopun vihittyjen luetteloa. Seuraavassa rippikirjassa pariskunta näkyy paremmin ja siihen on merkitty myös lapsia kahdesta avioliitosta. Kallen tähän rippikirjaan merkitty syntymäaika on mielestäni avain sille, että hänen voi katsoa tulleen Nikkilästä. Jatkossa pappi on tyytynyt pelkkään syntymävuoteen. Perhe asui tämän jälkeen Kollasessa. Kalle kuoli 1784. Maria solmi kolmannen avioliiton ja eli vuoteen 1798.

Annetaanpa apuvälineelle kunnia. Ilman Hiskiä olisin tuskin löytänyt Kallea Kollasesta saatikka saanut selville, mistä Maria ja Knut sinne tulivat. Vampulastahan he olivat lähtöisin. Avioituneet 1752. He asuivat Marian kotona Kouvolla, kunnes 1756 muuttivat Karkkuun. Pitkään ei siis Knut ehtinyt olla Kollasessa isäntänä. 

Vanhojen rippikirjojen merkinnät ovat usein niin puutteellisia, että on kysyttävä itseltään, milloin johtopäätökset menevät liian epävarmoiksi. Riittääkö tässä Kallen erikoinen syntymäaikamerkintä?

tiistai 8. marraskuuta 2016

Anoppi ja miniä samasta talosta

Tällä kertaa hiukan Karkun Väkisten (Jassalan) Nikkilästä. Talon tarkka sijainti on itselleni vielä selvittämättä. Se näyttää esiintyvän rippikirjoissa myös nimellä Knuutila, toisinaan puhutaan pelkästä Väkisestä tai Jassalasta. Kun Matti Yrjönpoika Nikkilän ensimmäinen vaimo Anna Heikintytär 1736 kuoli, avioitui hän jo seuraavana vuonna uudestaan. Puoliso oli tällä kertaa Kirsti Heikintytär Tyrvään Höylyltä (vai Höylystä). Matin poika ensimmäisestä avioliitosta, hänkin Matti, taas avioitui Kirstin veljentyttären Maria Tuomaatyttären kanssa. Anoppi ja miniä taisivat elää samassa talossa liki 40 vuotta.

Lähde: pixabay

Kirsti ja Maria olivat tietysti sukua, mutta Matti Matinpoika ei Höylyn sukuun kuulunut, joten ei asiassa sinänsä ole mitään ihmeellistä. Joku sukututkija voi tuhahtaa, että näitähän on kaikkien aineistoissa. Kuten varmaan onkin. Kerroin tapauksesta, koska olen jonkun vastaavan kanssa aiemmin pähkäillyt pitkään. Siinä oli taustalla kummankin osapuolen useampi avioliitto ja samanlaiset nimet. Jos kaikki ovat Juhonpoikia tai -tyttäriä, voi joutua hetken miettimään.

Samasta talosta naimiseen liittyy muitakin esimerkkejä. Muistaakseni Antilan kolme sisarusta avioitui kolmen Mikkolan sisaruksen kanssa. Jääköön seurakunta mainitsematta, kun en ole ihan varma, muistanko talot oikein. Se taitaa olla oman aineistoni ennätys.

Aiemminkin oli kai tarkat määräykset siitä, kuinka läheisen sukulaisen kanssa pääsi avioon. Varmaan se oli tarpeenkin, piirit kun varsinkin maaseudulla olivat aika pienet. Silti geenivirheitä pääsi syntymään, ja harvinaisia sairauksia. Mutta toistan vielä, sitä ongelmaa ei tuossa Nikkilän esimerkissä ollut.

perjantai 4. marraskuuta 2016

Ei maailma ole kauheasti 110 vuodessa muuttunut

Ainakaan jos on uskomista Tampereen Sanomien pikku-uutisiin. Tai maailma ehkä on, ihmiset eivät. Tämä teksti kuuluu sarjaan "Mitä tamperelaiset lehdet kirjoittivat syksyllä 1906?". Vaihdan nyt kuitenkin lokakuulta marraskuulle. Seuraavat kuvaukset ilmestyivät Tampereen Sanomissa 4.11.1906

Eräs lehteen yhteyttä ottanut halusi varoittaa petollisesta yrittäjästä, joka lupasi toimittaa valokuvasuurennoksia halpaan hintaan. Mies oli ottanut valokuvan ja viisi markkaa rahaa sekä luvannut suurennoksen saapuvan viimeistään kolmen viikon kuluttua. Aikaa oli kuitenkin kulunut jo enemmän eikä mitään ollut kuulunut. Ilmeisesti varoittaja oli alkanut epäillä, ettei näkisi valokuvaa, viitostaan tai suurennosta enää ikinä. 

Kangasalalainen mies sai raastuvanoikeudessa tuomion toiskertaisesta varkaudesta. Tällä kertaa hän oli vienyt humalaiselta mieheltä hopeisen taskukellon perineen, tumput ja yhdeksän markkaa rahaa. Oikeudessa rapsahti seitsemän kuukauden kuritushuonetuomio. Sen jälkeen piti vielä olla neljä vuotta ilman kansalaisluottamusta. Mies ilmoitti tyytymättömyytensä tuomioon, mutta passitettiin silti  lääninvankilaan. 

Lähde: pixabay

Kaksi henkilöä sai sakkoja juopumuksesta ja järjestyksen rikkomisesta. Eräs nainen tuomittiin akkunoiden rikkomisesta 50 markan sakkoon. 

Pienillä muutoksilla nämä voisivat olla uutisia tämän päivän lehdestä. Valokuvasuurennos, taskukello ja tumput pitäisi päivittää nykyaikaisiin esineisiin. Rangaistusasteikko saattaa nykyisin olla lievempi. Mutta konnat ja muutkin ihmiset aika samanlaisia.

tiistai 1. marraskuuta 2016

Eliaskin Kurussa

Kun olin selvittänyt esiäitini Valpuri Tuomaantytär Krapin muiden sisarusten vaiheet, pitihän minun vielä uudemman kerran yrittää katsoa ainoaa puuttuvaa, Elias Tuomaanpoikaa. Aiemmin olin luovuttanut, koska rippikirjan mukaan hän siirtyi 1800 Kyröön (Hämeenkyröön) eikä Hiski antanut sieltä mitään sopivaa sulhas- tai isäkandidaattia. Seurakunnasta ei löydy muuttaneiden luetteloita vielä tuolta ajalta eikä rippikirjan selaaminen houkuttanut, varsinkin kun entuudestaan tiedän merkinnät, varsinkin muuttomerkinnät, puutteellisiksi.

Siispä taas Hiski avuksi. Kurusta tuli vastaan Elias Tuomaanpoika, joka 1801 avioitui Anna Matintyttären kanssa. Ja lapsia syntyi Kurussa tasaiseen tahtiin. Mutta oliko kyseessä sama Elias? Ainakin syntymäaika täsmää vielä Kuivaniemessä. Ja mikä parasta, samalla sivulla Eliaksen ja Annan yläpuolella on kirjattuna Tuomas Grandell perheineen. Oliko Elias Kuivaniemen torppari? Ehkä, ainakin seuraavan rippikirjan mukaan. Väki näytti torpassa vaihtuvan aika tiuhaan. Elias perheineen viihtyi siellä suunnilleen vuodet 1801 - 1805.

Pääsi Kuru joskus lehtiinkin, vaikka eipä tainnut Elias niitä paljon lueskella. Åbo Morgonblad 21.1.1821, Historiallinen sanomalehtikirjasto
Kuivaniemestä matka jatkui Leppämäen torppaan, josta tosin löysin heidät vasta 1809 alkaen. Mahdollisesti Elias raivasi torpan noina vuosina, koska hänet on rippikirjaan merkitty skattejägareksi. Leppämäessä perhe viihtyi ainakin vuoteen 1824, jolloin se taas näyttää tehneen katoamistempun. Samassa yhteydessä putoaa Eliaksen syntymäajasta ensimmäinen ykkönen pois. Ilmeisesti vuosien 1825 - 1834 kirjauksia ei rippikirjoissa ihmeemmin ole. Parina seuraavana vuonna perhe näyttäisi olevan Leppämäessä, mutta häipyy sitten jonnekin. Vilkaisu Hiskin haudattujen puolelle antaa vinkin siirtymisestä Saksan taloon. Ensin ilmeisesti vuokraviljelijäksi ja myöhemmin itselliseksi. Saksalla Eliaksen syntymävuosikin muuttui, mutta perhe on kyllä sama ja se on merkitty Leppämäestä tulleeksi. Anna Matintytär kuoli Saksalla 1848 ja Elias Tuomaanpoika 1856.

Oliko Kuivaniemen, Leppämäen ja Saksan Elias sitten varmasti Karkun Krapilta? Itselleni se, että syntymäaika alkuvaiheessa on täsmälleen sama ja velipoika on samalla sivulla, riittää. Totta kai olisi hienoa, jos pappi olisi edes kerran vaivautunut laittamaan syntymäpaikan näkyviin. Mutta kun ei, niin ei.